Rakenneultrasta, päivää!

Tänään oli sitten se kauan odotettu rakenneultra.

Melkein heti kättelyssä selvisi, että POIKA siellä kuulema polskuttelee;) Minäkin jo ehdin sanomaan, että poika se on.. kunnes selvisi, että kätilö oli ultrannut silloin kainaloa, joten ehkä mun maallikkodiagnoosini oli hieman liian hätäinen?!


Nyt työnimi "Sohvi" joutuu vaihtoon. Olisiko teillä hyviä ehdotuksia?? ;D

Tänään on rv. 20+2, sikiö vastasi rv. 20+5 mitoiltaan. Sydän, jalat, kädet, pää/aivot, selkäranka, vatsa, jne. kaikki oli niinkuin tässä vaiheessa kuuluukin. En juurikaan tunne liikkeitä (kuten en 1. raskaudessakaan), joten oli helpottavaa nähdä, että vauva oli aktiivinen ja liikkui paljon. *HUOH*
Miestäkin kyllä jo ultrasta tultuamme nauratti. Hänen isänsä puolen suvussa on monessa sukupolvessa 2 veljestä peräkkäin. Tuntuu todella, että siellä on VAIN poikia. Ei siis käyneet anopin eikä äitini toiveet (viimeiset) pienestä tytöstä toteen, vaikka miten "yritimme" rikkoa kaavaa.

Me halusimme tietää sukupuolen, vaikka se meille onkin yhdentekevä. Klisee tai ei: tärkeintä, että vauva on terve! 


Esikoinen on varmasti illalla iloinen kun kuulee, että toive pikkuveljestä taitaa toteutua. Tällä hetkellä nimittäin on meneillään se vaihe, että "kaikki tytöt on ällöjä* ;) Onpahan kaikille noilla nurkissa pyöriville legoille käyttäjä jatkossakin, heh!

Seuraavan kerran vauvaa näkeekin vasta synnytyssalissa, jos kaikki menee hyvin. Mietimmekin miehen kanssa aamulla, että menisimmekö sittenkin vielä yksityiselle 4D-ultraan ensi kuussa. Esikoiselta kävimme Femedassa Bruno Cacciatorella ja saamamme DVD on ihana & kestävä muisto!